Suvun nainen runo by Johanna Koski

 Suvun nainen

Näen taivaan tähden loisteen.

Tunnen kaipuun tuttuuden.

Siellä tiedän kodin olleen meidän alkuperäisen.

Kuulen äänen suvun naisen,

Viisaan sykkeen sydämen.

Tietoni, taitoni sieltä saaneen, perintönä rakkauden.

Kiitollisena otan vastaan sielunperheeni viisauden.

Lahjana annan pienen sykkeen lapseni 

Polkuun puhtaaseen.

Valvon, kuljen ja valaisen vierellä tähden kotoisen.

Suvun naisen rakkautta vaalien häntä ikuiseen.

                        – Johanna Talvitie –