Metsän Lumo

Kirjoittanut Johanna

Ryömin, kauhon metsän maata, mantuja varpujen turvetta.

Yhteyteni metsän maahan, syntejäni tekoja.

Loitsin taivaan usvan lailla kevään valon tuloa.

Valo on metsän voimanlähde, kasvun elon aatoksen.

Metsän lumo kauneudellaan tuoden muistoa pyhää.

Pysähdyn tuohon kannon naavan, kiittäen puiden satoa.

Yhteyteni metsään palaa sieluni ainut kertainen.

Näen nyt kivet kannot, metsän väreinä erilaisen.

Luon nyt valoa toisenlaista äidin maan rakkauden.

Koska yhteys on metsän lapsen meillä kaikilla ikuinen.

Johanna Talvitie

Yhteystiedot

© Purppura Puu. Powered by WWW Design.