Kaukaisuuden Verhot

Kuljen ja kuulen kaukaisuuden verhot, mieleni palasina täynnä tyhjyyttä.

Näen verhot edessäni vaatien valoa, varjon sivuillani empien rohkeutta.

Onko minulla rohkeutta kulkea polkua haavojani katsoen.

En näe totuutta, kuvaa vain etsien.

Verhot kaukaisuuden vaativat valoa, mieleni palaset kertovat muuta.

Olenko valon arvoinen, varjoistani poistumaan.

Voinko haavani kohdata, mieleni eheyttää.

Annan itselleni mahdollisuuden, mieleni tyynnyttää, haavani parantaa.

Kuulen äänen hennon, rohkeuttani vaalimaan.

Avaan valon verhon, vapauden saan.

-Johanna Ketola-